Flowerbomb

Heippa taas! Ajattelin seuraavaksi päivittää blogiin uusimmat asukuvat. Jälleen kerran.

Klikkaa isommaksi!

Kuvaamisesta puheenollen, kerron miten raastavaa kuvien ottaminen oli. Jo aikaisemmin olen maininnut, kuinka ärsyttävää on aina kuvata samalla kalteriparvekkeella -varsinkin kun päivällä tuolla metri kertaa metri-alueella on tasan yksi paikka, jossa kuvat yleensä pysyvät valon kannalta järkevinä, ja kun koko Helsinki on muutenkin kaunis paikka -ainakin pääpiirteissään.

Poikaystävälleni ei kuitenkaan sopinut, että olisimme menneet ulos ottamaan muutaman kuvan. Olisin pysynyt tyytyväisenä. Kyllä, asia on so serious, en edes ymmärrä miten rähjäiset kännykällä otetut kuvat ovat nousseet muotiin.

ON TODELLA NOLOA OTTAA KUVIA JULKISILLA PAIKOILLA. Ellei kyseessä ole ammattimainen tyyppi ottamassa maisemakuvia. Outo tilanne, pelkäätte joutuvanne taustalle, ja sitä kautta nettiin ties mihin asiayhteyksiin, mutta esimerkiksi niistä sadoista valvontakameroista, jotka tallentavat liikkeenne, ette välitä lainkaan. Just joo.

Tämä kuva on otettu sisällä, valkoista seinää vasten - yhtään ulkopuolista ei ole vahingoitettu.

Tuli tosiaan kokeiltua vähän erilaista, tyttömäisempaa tyyliä mitä yleensä. Tykkään tästä asusta kovasti, kai se on paidan ja shortsien vahva kontrasti.

Ainoa asia, jota en siedä, on shortsien lahkeenpituus!  Puoli persettä olisi näkynyt, ellei noita olisi asettanut normaalia kohtaa alemmaksi. No, vilauttelu on muutenkin mainstream juttu. Ei hetkauta suuntaan tai toiseen.

Tohon laukkuun voisi mahduttaa puoli elämää.

__________________

-Translation-

Yesterday's outfit. The shorts are totally short. Lolol.

Simple Life

Terve taas! Sen sijaan että Big Brotheria katsoisin, päätin tulla päivittämään blogiani! Onneksi myötähäpeä on ihan arkipäiväinen elämys, jonka eteen ei tarvitse nähdä edes television avaamisen vaivaa.

Päivät vilisevät ohi käsittämätöntä vauhtia. Se ei haittaa, kivoja hetkiä mahtuu joukkoon enemmän kuin voi oikeastaan odottaa! Salaisuudesta on todella ollut hyötyä -ei stressiä, surua tai turhaa kiirettä! Ihana tunne, kun kaikki on hallinnassa.

On ihanaa löytää uusi huulipuna -tietysti omista aikaisemmista kätköistään, minkä huomionhakuisuus vetää vertoja jopa hiuksilleni!

Ja kun vasemmalla kädellä napsituista, tärähtäneistä kuvista tulee kuitenkin julkaisukelpoista materiaalia.

On ihanaa löytää vihdoin uusi laukku, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Jonkin aikaa sitten olisin vannonut, että tällästä tikattua rich bitch-veskaa en tulisi koskaan ostamaan. Mutta toisin kävi -väri on todella kaunis ja syksyinen, ja yksityiskohtia on juuri oikean verran.

Kyllä kelpaa tämä olalla keikkua ympäriinsä. Toivottavasti kestää pitkään, että ei tarvitse roikottaa tavaroitaan jossain rumassa kangaskassissa!

On ihanaa löytää paita uusiokäyttöön kaapin pohjalta, minkä yksityiskohdat hivelevät silmiä. Sain tämän pahimman vintage-huuman aikana joululahjaksi vuosia sitten. Yhä niitä kauneimpia kukkakuoseja, mitä olen nähnyt.

Mitä turhaan pelkästään hempeilemään, tämän voi yhdistää hyvin esimerkiksi nahkashortsien ja niittivyön (miten omaperäistä...) kanssa!

On ihanaa omistaa funky papukaijamuki, josta koulusta tultuaan voi juoda päivän parhaimmat kahvit! Hei, pienistäkin iloista saa paljon irti!


                                                            _______________

-Translation-

Small but great things that makes my life even more worth living for.

Mary Chained

Taas tuli useampi päivä pidettyä taukoa! Itseäni ei haittaa, turhia postauksia en tee, ja myös koulu pitää minut kiireisenä.

Uskomatonta, miten nopeasti sitä sulautuu uuteen elämäntyyliin; vielä muutama kuukausi sitten tein katkerana kassaduunia vanhempien nurkissa asustellen! Nyt tavallaan olen jo omillani, ja kuinka ollakkaan - kaikki tuntuu yllättävän tasapainoiselta. Luulin, että en koskaan totu kaupunkielämään tai siihen, että aamuisin täytyy herätä ihan yksin.

Jonkun päivän asu. Tältä päivältä muistan, että hiukseni olivat likaiset ja harjaamatta ja kuinka rukoilin itselleni sateenvarjoa.

Miten löysin tuon bodychain-härpäkkeen eurolla, vaikka alkuperäinen hinta olisi ollut kolmekymppiä.

Kouluun sopiva asu on vaikea käsite määritellä. Toiset menee pussihousuissa, itse kuljen lähes juhlavaatteissa. Haluan näyttää itsevarmalta, mutta myös tarpeeksi rennolta.

Näin on aina paras, tietysti tulee niitäkin päiviä, että on vain syöksyttävä ylös sängystä, otettava laukku ja lähdettävä. Kiire on erittäin perseestä.

Löytyisipä myös vähän inspiroivampi kuvausympäristö kuin metri kertaa metri parveke.
Sellainen rauhallinen paikka, jossa ihmiset ei mulkkaisi, vaikka itsestään muutaman kuvan ottaisikin.

_________________

-Translation-

Rainy day outfit. I have been thinking, what's suitable to wear at school. Even though I don't really care, I find it humorous that I dress up everyday like I'm heading to a party. 

Rosemary

Hetken mielijohteesta tein sen taas – värjäsin tukkani takaisin punaiseksi! Ja siitä todella tuli punainen. Uskomatonta, upeaa, niin ihanan kotoisa väri! Nyt on itseluottamuskin huipussaan. Hehe.

All right, punainen on myös monella tapaa rasittava väri, ylläpito on yhtä tuskaa, varsinkin mulle, joka ei jaksa edes hoitoainetta käyttää.

Pientä goottivibaisuutta pyörii myös ilmassa, vaikka lopulta ihan samahan se on. Monta vuotta käytin kuitenkin wnb-goottityylin etsintään, että ei kiitos enää!

Ei nappaa yhtään näyttää samanlaiselta pelleltä miltä näytin ylä-asteen ja lukion taitoksessa.

No, aikuiselta tulen muutenkaan koskaan tuskin näyttämään.

Mutta tietysti myös niitä kuvia:

Noin! Nyt on kuvattu uusi fleda varmaan jokaisesta ilmansuunnaista, riittää varmaan tältä kertaa! Näkemiin!

Ps. Kurkatkaa Artwork- välilehti, lähes kaikki työt nyt selkeämmin esillä saman katon alla!

________________

-Translation-

As you can see, I dyed my hair red! So cool, I love red. It makes me feel so confident! ♥

Walk this way

Elämään mahtuu niin paljon kaikkea kivaa.

Perjantaina juhlittiin kaverini mökillä kesän päättäjäisiä ja sunnuntaina käytiin katsomassa kissanpentuja! Otin niistä muutaman kuvan:

 

Niin suloisia!

Musta ja kamerasta on tullut erottamattomat, mutta vielä on matkaa siihen, että olen tyytyväinen!

Kuvaaminen on kuin musiikin tekemistä. Itse haluan oppia kärsivällisesti yhä enemmän, enkä räpeltää mitään valmiiksi tuotettua paskaa eli raiskata kameran automatiikkaa! Hieno vertaus.

 Perjantain asu. 99,999% kuvista meni aivan pieleen, eikä näissäkään mitään kehumista ole.

Toi mekko on hyvin vanha, mutta todella kaunis edelleen!

 

Tajusin, että viikkoihin en ole juuri lärvikuvia napsinut, ja puute oli heti paikattava!

 

Jos tämä ei ole vielä tullut kenellekkään selväksi – olen viihtynyt koulussa todella hyvin! Lukujärjestyksen mukaiset tunnit alkoivat tänään, ja ensimmäisenä tehtiin viivaperspektiiviharjoituksia. Mikäs sen kehittävempää!

Mutta ala-asteen traumat palasivat kuitenkin mieleeni!

Tehtävänä oli siis 3-4. luokalla tyylitellä oma nimensä jonkun perspektiivin mukaisesti. Ei älyttömästi napannut, ja koko teos meni vituilleen. Harmitti.

Sain sitten sen opettajan kaikki vihat niskoilleni! Ei kiinnosta, miten toisessa koulussa joku tyttö on onnistunut mua paremmin, ja mikä on ongelma, että en osaa!

Uskomatonta.

Nykyään tämä on piece of cake, että siinä teille ala-asteen epäpätevät kuviksenopet!

 Tukka uudistuu tänään, punaisuutta päähän! Kiitos ja näkemiin!

Century Breakdown

Päivän asu! Mun vaatevalikoima on tällä hetkellä todella suppea, toi pikkutakki, bootsit ja joitain satunnaisia vaatteita. Tästä on ollut apua aamuisin, kun yleensä vaatteiden valintaan menee aivan tuhottomasti aikaa.

Hei vaan...hamsteri! En tiedä mitä pahaa olen viime elämässäni tehnyt, kun mulle on siunattu noin vetovoimainen hymy! Olisi edes suorat hampaat!

Tässä varmaan kaikki tältä erää! Asukuvien nappailu on tosiaan entistä helpompaa, kun on jokapäiväinen syy panostaa pukeutumiseen edes himppasen.

________________

-Translation-

Today's outfit! I don't have many clothes with me, only that jacket, boots and some random pieces.

Too Cool for School

Postaan nyt ensimmäisen koulupäiväni asun, kun vihdoin on julkaisukelpoisia kuvia! Huhhuh, mitä säätöä on opetella käyttämään uutta kameraa.

Vuoteen en tosiaan ole ollut koulussa - siksi lievä yliyrittäminen! Onkin parasta aloittaa lukukausi paita väärinpäin, leggingsperse vilkkuen!

Miksi unohdin kameran jalustan kotiin! No, aina ei voi voittaa!

Anteeksi kuvatulva! 

Ensimmäinen koulupäivä oli puhdasta jännitystä ja kerta toisensa jälkeen eksymistä! Kansion ja muiden yleishyödyllisten tavaroiden sijaan poikaystäväni oli pakannut mulle mukaan pehmolelun, ihan kaiken varalta...

___________________

-Translation-

My first day at school outfit! I was totally lost!

The Secret

Rhonda Byrne -Salaisuus

Aihe, josta olen jo kauan halunnut jakaa ajatuksiani teidän kanssa. En vain tiedä tarkalleen, mistä aloittaa.

Yritän tiivistää ensimmäiseksi sen, mistä kaikessa on kyse. Salaisuus on kuitenkin hyvin subjektiivinen lukukokemus, minkä takia se kannattaa kohdata ihan omin silmin. Tuskin tulet pettymään, kun elämääsi voi avautua kokonaan uusi puoli!

Salaisuuden mukaan kaiken takana on yksi, kaikista vahvin luonnonlaki, eli VETOVOIMAN LAKI.

Vetovoiman laki määrittelee sen, mitä me olemme, mitä meistä tulee. Ohjaamme vetovoimaa ajatuksiemme avulla.

Miten olen käsittänyt Salaisuuden toimivan?

Ajatuksista tulee totta. Se, mitä ajattelet, tulee näkymään konkreettisena elämässäsi.

Tunteet johdattelevat ajatuksia. Jos tuntee kielteisyyttä, on mahdotonta ajatella myönteisiä ajatuksia.

”Sitä saa mitä tilaa” - junttimainen sanonta, mutta tiivistää salaisuuden pääpiirteissään oikein hyvin.

Myönteiset tunteet houkuttelevat puoleensa tehokkaasti lisää iloa, kiitollisuutta ja erityisesti rakkautta. Negatiivisuus (kuten suru, kateus tai viha) vetää puoleensa vain lisää vastoinkäymisiä.

Tiivistettynä: luot aina lisää sitä tunnetta, mitä useimmiten koet.

Tarpeeksi pohjan pohjustamista -miten Salaisuutta käytetään?

Aloitat tekemällä pyynnön.

Pyyntösi voi liittyä ihan arkipäiväisyyksiin tai vaikka terveyteen, tosirakkauteen, rikastumiseen -mihin tahansa, mitä haluaisit osaksi elämääsi. Pääasia on, että et tuhlaa aikaasi jatkuvaan epäröintiin, etkä tee ”kielteisiä toiveita” kuten: ”En halua, että hän tulee viereeni istumaan” tai ”En tahdo hammaslääkäriin”.

Et myöskään pysty manaamaan muille epäonnea ja vastoinkäymisiä.

Ei ole olennaista, että löydät itse tien toiveesi toteuttamiseen; se on kuin uimista vastavirtaan.

Universumi tulee johdattamaan sinut toivomasi luokse.

Pelkkä ajatus ei kuitenkaan luo vetovoimaa - kiitollisuus, inspiraatio ja ilo tekevät sen. On olennaista ajatella ja elää niin kuin toiveesi olisi jo toteutunut! Epäilyksestä eroon hankkiutuminen on myös välttämätöntä -mikä muukaan voisi romuttaa toiveesi yhtä voimakkaasti?

Salaisuus on syyn ja seurauksen kiertokulkua, ei sattumaa.

Salaisuus ja Universumi jakaa tunteet kahtia – on olemassa vain hyviä ja huonoja tunteita.

Hyvää ja pahaa Salaisuus ei erota, eikä se tuomitse ihmisiä tai heidän tarkoitusperiään. Sillä, mitä aikaisemmin olet ollut ei ole väliä; on se ja sama, oletko ennen ollut pedari vai hyväntekijä.

Miten tämä kaikki on vaikuttanut minuun?

Negatiivinen elämänasenne. En ymmärrä, miten joku voi elää pää perseessä niin monta vuotta, niin monen mahdollisuuden ohi.

Lukiosta valmistuttuani olo oli kuin junan alle jääneenä. En ollut tyytyväinen mihinkään; opiskelupaikkaa ei irronnut, erosin, jouduin jatkamaan töitä lopulta vuoden verran kesätyöpaikassani ja päättötodistus oli kuulemma myös paska.

Olisin tietysti ansainnut parempaakin!

Näin kuitenkin kävi, vihdoin tiedän miksi. Kasasin sisälleni pettymystä, tyytymättömyyttä ja kateutta kuin magnetti ne kaikki vuodet. Kiitin välillä, mutta en tuntenut pysyvää kiitollisuutta juuri mistään. Kun ne pienet ilon hetket ilmaantuivat, seuraava pettymys oli jo oven takana koputtamassa. Ainakin mielestäni.

Nyt käsitän, millaista orjallista ympyrää negatiivisuus saa ihmiset elämään, enkä edes halua olla tälläisten tyyppien kanssa tekemisissä! Olen saanut välillä todella raakaa, mutta aiheetonta palautetta, josta en puhu ainakaan vielä enempää, juuri heiltä, joiden usko riittää vain näkemään sen kaiken puutteen ja tuloksettomuuden.

Fundeerasin nykyistä elämääni muutaman kuukauden ajalta, ja tulin siihen päätökseen, että elän varmasti mitä parhainta aikaa elämästäni - mitään turhia lässyttämättä!

Tunnen kiitollisuutta, ja saan siitä inspiraatiota. Moni hetki tuntuu paljon tärkeämmältä ja muistettavemmalta, se on todella hienoa!

Olen aloittamassa opiskelut. En päässyt sinne, mihin eniten olisin halunnut, mutta avoin mieli on avain. Tärkeintä on, että saan piirtää.

Mulla on mitä ihanin poikaystävä. Se, mitä hän esimerkiksi on minun eteeni tehnyt, saa minut niin onnelliseksi!

Kiitos, jos jaksoitte lukea! Elämäntyyliä kerrakseen, toivottavasti mahdollisimman moni löytää itsensä vielä joskus lukemasta kyseistä kirjaa!

New Camera!

Elämme jännittäviä aikoja.

Tänään tein kuukausien suunnitelmista totta, varovaisin askelin astelin kamerakauppaan, ja pienen myyjän kanssa pidetyn palaverin jälkeen päädyin ostamaan itselleni järjestelmäkameran.

Kyseessä ei todellakaan ollut hetken heräteostos, vaan kallein roina, jonka elämäni aikana olen ostanut.

749 euroa on paljon -varsinkin, kun maksulliseen kouluun olen menossa.

No, sitä varten tein yli vuoden töitä. Lopussa kiitos seisoo!

Kauppa oli tietysti täynnä mitä mielenkiintoisemman näköistä hipsteripoppoota, joiden katseita välttelin uhmakkaana loppuun asti. No, samalla linjalla itsekin mentiin, en halunnut ostaa välttämättä sitä halvinta tavisjärkkäriä, jolla olisi päässyt alkuun, mutta ei metriäkään pidemmälle.

Koulussani järkätään myös valokuvausopetusta, eli nyt tai ei koskaan oli paras tilaisuus hankkia kehityksenkestävä kamera!

Tähän kameraan päädyin, Nikon D90!!

Vielä avaamattomana!

Innokas on aika kevyt sana kuvailemaan, miltä nyt tuntuu!

Haluan kovasti oppia valokuvaamisesta enemmän, sopii hyvin muiden taideharrastuksieni joukkoon!

Aikaisemmin valokuvaus on näyttäytynyt mulle elitistisenä touhuna – aina on jokin päin persettä! Jos kuvassa on oivaltava idea, tekninen toteutus on paska. Tai toisin päin. Erittäin hyvät kuvat ovat nähtävästi todella harvassa...

________________

Neiti nuhanenä autossa.

Muihin aiheisiin! Käytiin kirppiksellä, joka osoittautui suhteellisen huonoksi. Yleisin ongelmani on sopivien kokojen puute, mutta tällä kertaa pöydät oli niputettu täyteen paskaa.
Se on masentava tunne se, kun rekit notkuu beessin tai harmaan värisistä rytkyistä, eikä mitään kiinnostavaa tule näköpiiriin.

Yllärilahja poikaystävältäni. Söpö ^^

Päivän hauska juttu kuitenkin koettiin, kun poikaystäväni kertoi, että joku nainen oli tullut kyselemään: ”Rouva, näköni on vähän huono, niin paljonko tämä mekko oikein maksaa?”

HEH HEH!

_______________

-Translation-

As you can see, I got a new camera -finally! I'm really looking forward to start taking pictures and improve my skills! 

I also went 2nd hand shopping, but I found nothing. It sucked, all the clothes were really ugly!

The Versatile Blogger Award

Kiitos haasteesta Maddy's Sketchbookin Maddy!

Olen ollut kipeänä, maannut sängyn pohjalla, ääni käheänä ja nenä niistämisestä ruvella.

Siksi bloggaaminen on hetkeksi jäänyt, samoin tämän haasteen toteuttaminen! Viimein sain itseäni niskasta kiinni.

Ja tätä kaavaa noudatetaan:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Mukaan haastan seuraavat bloggaajat:

1.  DEPRESSED BUT WELL DRESSED
2. THE STAGE IS YOURS
3. Hérainia's World
4.Stressing Fashion

Ja ne sattunaiset seitsemän faktaa itsestäni, täysin satunnaisessa järjestyksessä!

1.

Olen todella hidas piirtämään.

Parhaimmillaan yhden työn tekemiseen voi kokonaisuudessaan mennä reilu kuukausi, jos lasketaan ideointi ja luonnostelu mukaan.

Kiirehtiminen on typerää -omat virheethän on nähtävä omin silmin, ei jonkun toisen!

Luonnostelukin on kuin mielikuvaharjoittelua tehokkaimmillaan.

Kyllä, tästä on koitunut mulle paljon ongelmia. Yritin esimerkiksi lukiossa käydä n. 4-5 eri kuvaamataidon kurssia, mutta vituiksihan ne kaikki meni, sitä yhtä pakollista lukuunottamatta!

2.

Mulla on ötökkä -tarkemmin määriteltynä hämähäkki -kammo.

Ainahan ne ovat ällöttäneet, mutta eivät koskaan ahdistaneet! Yksi syy -näin kuukausi takaperin aivan sairaan painajaisen, missä harmaa, melko iso hämähäkki oli laskeutumassa suoraan päälleni.

Mitä vittua?

Säpsähdin samantien hereille, olin säntäämässä jo pois sängystä, kunnes poikaystäväni alkoi rauhoittelemaan mua. Rimpuilin irti, enkä hetkeen tullut takaisin. No, ei huoneessani tietenkään mitään todellista hämppyä ollut, mutta aivan liian realistinen painajainen mun pienelle mielelleni!

3.

Vihaan (ainakin über raakoja) kauhuleffoja ja niiden ihannoitsijoita. Tekisi mieli moraalimussuttaa täst monen kappaleen verran, mutta en jaksa.

4.

Mulla on kausia -kausia, jolloin haluaisin vain nähdä ja kokea kaiken sosiaalisuutta uhkuen, ja kausia, jolloin olen yksin, ehkä poikaystäväni kanssa korkeintaan, omiin oloihini hautautuneena.

Nyt olen aika epäsosiaalinen, kun tuntuu että aika ei riitä piirtämiseen, bloggailuun, kitaran soittamiseen, runojen kirjoitteluun ja niin edelleen. Voi, miksi tuhlaan kesäni kaikkeen itsekkääseen!

5.

Saatan olla aika lapsellinen, mutta rakastan sitä piirrettä itsessäni.

Olenhan mä saanut kuulla siitä jo ylä-asteen ensimetreiltä asti, mutta aivan kuin mua kiinnostaisi muuttua yhtään mihinkään. ”Kasva jo aikuiseksi!” -tätä on kuultu todella useasti!

6.

Mitä oudompi ja mahdottomampi vaate, sitä suuremmalla todennäköisyydellä juuri mä kiinnostun siitä. Tällä hetkellä ottaisin vaatekaappiini mielellään lyhyet ja ihonmyötäiset mustat paljettishortsit (so last season..), pörröisen karvaliivin ja psykedeelisiä printtejä!

Kuvitelkaapa vielä kaikki edellä mainitut yhdessä asussa! 

7.

Tyyliasioihin palaten, Converset ovat tylsiä tossuja, enkä pysty käsittämään, miksi ne ovat niin monen suosikkikengät! Paljon tyylikkäämpiäkin vaihtoehtoja löytyy!

Hyvä on, ne pinkit paljettiversiot ovat uskomattoman hienot! Mutta mitäs sanotte niistä likaantuneista valkoisista tai mustista, joiden kärkiin on töherretty ruutuja ja raitoja. Muistan, että tämä oli upea juttu ainakin ylä-asteella!

Postauksen kuvituksena täysin randomeita,  julkaisematta jääneitä kuvia!

Bruce Springsteen & The E Street Band @ Olympiastadion 31.7.

Todiste! EI KAMEROITA!

Epic! Keikkareportaasi ja kuvaräjäytys, varautukaa! Vaikea keksiä mitään asiallista johdatusta, kun tekisi mieli vain suoltaa ulos lukematon määrä ylistävää hehkutusta, miten legendaariselle keikalle onnistuin pääsemään.

En ole kirjoittamassa mitään arvostelua. Totean vain, että hienoa oli, ja täydet pisteet annan millä tahansa asteikolla. Juttu menee samalla tavalla kuin lukiossa, jossa kirja-arvostelua oli turha yrittää tehdä Harry Pottereista. Fanittamista on vaikea katsoa hyvällä, jos jotain asiapaskaa haetaan.

Mutta yli 4 tuntia ja yhteensä 38 kappaletta! Is this bus never gonna stop! Uskomatonta, että tälläistä pääsee kokemaan, pystyykö kukaan muu samaan?! Kiitos!

Ilme kuin ipanalla jouluaattona!

 Päivän asu kuvattuna tietysti vastavaloon, halusin valita tietysti jotain asiaankuuluvaa settiä. Tarkoitus oli imitoida Born In the USA-levyn kantta.

 Kenkäni olivat aivan kauheat klompottimet, mutta parempiakaan ei ollut tarjolla! Itse asiassa noi ovat mun työkenkäni. Hehe!

Syötiin Subwayssä ennen keikkapaikalle suunnistamista! Ne keksit subissa ovat se pääjuttu, uskokaapa se!

Mulla pisteli mahassa se kaikki jännitys.

Aina vähän ennen h-hetkeä, sitä funtsii, mitenkäs tämä ihmismassojen liikuttelu tällä kertaa luonnistuu -kenen enemmän tai vähemmän humaltuneen kaverin jalkoihin saan murjoutua vai lyökö eturivin hurmoksessaan kimpaantunut teinityttö mua niin kovaa kämmenelle, että tunto katoaa.

Kaikki sujui kuitenkin aivan helvetin hyvin! Okei, farkkushortseissa ja t-paidassa tuli niin kylmä, että käsiä oli vaikea ojentaa suoriksi, jatkuihan keikka yli puolenyön! Nyt tämä muisto vain lämmittää! 

So cool to be here!

 Saavuttiin paikalle joskus vähän ennen neljää, mikä oli juuri sopivin aika! Odottavan aika ei ollut pitkä, ja lämppärikin oli mitä parhain! ;D

Bruce tuli siis itse kuuden aikoihin lämmittelemään yleisöä! No Surrender kuulosti akustisenakin aivan mahtavalta!

Kului pari tuntia, kunnes kokoonpano saapui jälleen lavalle. The legendary E Street Band!

Osa kuvista on aivan surkuja, mutta tein parhaani niiden muokkaamisessa! Muuten olisitte joutuneet katsomaan vinksahtaneita kuvia, jotka kruunaisi hiusten alta pilkottava kalju tai heilahtanut käsi.

Iltaa kohti mentäessä tunnelma oli vain entistäkin intensiivisempi!

Päässä napsahti useampikin piuha poikki, kun muutama all-time-favorite biisi pärähti käyntiin! 

Because The Night kuulosti livenä paremmalta, mitä levyltä kuunneltaessa. 

Badlandsin  piano kaikuu vieläkin sävel säveleltä mun päässä! 

Kiitos! Kiitos! Kiitos! Ja tunnin encore heti perään!

Loppusanat!

Kaikki pelasi niin yksi yhteen, niin hyvin, että todellakin olin ihan monttu auki sen keikan jälkeen.

(Monttu auki -onpa älyvapaa sanonta, voi näitä kielemme helmiä!)

Vaikka olimme lavasta melko kaukana, tuntui siltä, että tällä keikalla missään ei mennyt rajoja

Bruce Springsteen kiehnäsi jatkuvasti eturivin fanien kanssa, kävipä lavalla joku naikkonen tanssimassakin!

Kaikki tuntui niin siistiltä! Mikään ei ollut ennalta-arvattavaa, (kohta käydään vaihtamassa vaatteet, ja kutsutaan uudet tanssiryhmäpojat biisin tahtiin nytkymään...voi saatana...) vaan koko keikka tuntui sellaiselta sydämelliseltä improvisaatiolta alusta loppuun! Kaikilla oli varmasti hauskaa! 

Vielä kerran: KIITOS!

___________________

-Translation-

It was the time for Bruce Springsteen & The legendary E Street Band. 

Fantastic experience! The gig lasted for over 4 hours and Bruce played 38 songs in total. That's what I call dedication with true talent!