New Camera!

Elämme jännittäviä aikoja.

Tänään tein kuukausien suunnitelmista totta, varovaisin askelin astelin kamerakauppaan, ja pienen myyjän kanssa pidetyn palaverin jälkeen päädyin ostamaan itselleni järjestelmäkameran.

Kyseessä ei todellakaan ollut hetken heräteostos, vaan kallein roina, jonka elämäni aikana olen ostanut.

749 euroa on paljon -varsinkin, kun maksulliseen kouluun olen menossa.

No, sitä varten tein yli vuoden töitä. Lopussa kiitos seisoo!

Kauppa oli tietysti täynnä mitä mielenkiintoisemman näköistä hipsteripoppoota, joiden katseita välttelin uhmakkaana loppuun asti. No, samalla linjalla itsekin mentiin, en halunnut ostaa välttämättä sitä halvinta tavisjärkkäriä, jolla olisi päässyt alkuun, mutta ei metriäkään pidemmälle.

Koulussani järkätään myös valokuvausopetusta, eli nyt tai ei koskaan oli paras tilaisuus hankkia kehityksenkestävä kamera!

Tähän kameraan päädyin, Nikon D90!!

Vielä avaamattomana!

Innokas on aika kevyt sana kuvailemaan, miltä nyt tuntuu!

Haluan kovasti oppia valokuvaamisesta enemmän, sopii hyvin muiden taideharrastuksieni joukkoon!

Aikaisemmin valokuvaus on näyttäytynyt mulle elitistisenä touhuna – aina on jokin päin persettä! Jos kuvassa on oivaltava idea, tekninen toteutus on paska. Tai toisin päin. Erittäin hyvät kuvat ovat nähtävästi todella harvassa...

________________

Neiti nuhanenä autossa.

Muihin aiheisiin! Käytiin kirppiksellä, joka osoittautui suhteellisen huonoksi. Yleisin ongelmani on sopivien kokojen puute, mutta tällä kertaa pöydät oli niputettu täyteen paskaa.
Se on masentava tunne se, kun rekit notkuu beessin tai harmaan värisistä rytkyistä, eikä mitään kiinnostavaa tule näköpiiriin.

Yllärilahja poikaystävältäni. Söpö ^^

Päivän hauska juttu kuitenkin koettiin, kun poikaystäväni kertoi, että joku nainen oli tullut kyselemään: ”Rouva, näköni on vähän huono, niin paljonko tämä mekko oikein maksaa?”

HEH HEH!

_______________

-Translation-

As you can see, I got a new camera -finally! I'm really looking forward to start taking pictures and improve my skills! 

I also went 2nd hand shopping, but I found nothing. It sucked, all the clothes were really ugly!

The Versatile Blogger Award

Kiitos haasteesta Maddy's Sketchbookin Maddy!

Olen ollut kipeänä, maannut sängyn pohjalla, ääni käheänä ja nenä niistämisestä ruvella.

Siksi bloggaaminen on hetkeksi jäänyt, samoin tämän haasteen toteuttaminen! Viimein sain itseäni niskasta kiinni.

Ja tätä kaavaa noudatetaan:

1. Nominate 15 fellow bloggers.
2. Inform the bloggers of their nominations.
3. Share 7 random facts about yourself.
4. Thank the blogger who nominated you.
5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Mukaan haastan seuraavat bloggaajat:

1.  DEPRESSED BUT WELL DRESSED
2. THE STAGE IS YOURS
3. Hérainia's World
4.Stressing Fashion

Ja ne sattunaiset seitsemän faktaa itsestäni, täysin satunnaisessa järjestyksessä!

1.

Olen todella hidas piirtämään.

Parhaimmillaan yhden työn tekemiseen voi kokonaisuudessaan mennä reilu kuukausi, jos lasketaan ideointi ja luonnostelu mukaan.

Kiirehtiminen on typerää -omat virheethän on nähtävä omin silmin, ei jonkun toisen!

Luonnostelukin on kuin mielikuvaharjoittelua tehokkaimmillaan.

Kyllä, tästä on koitunut mulle paljon ongelmia. Yritin esimerkiksi lukiossa käydä n. 4-5 eri kuvaamataidon kurssia, mutta vituiksihan ne kaikki meni, sitä yhtä pakollista lukuunottamatta!

2.

Mulla on ötökkä -tarkemmin määriteltynä hämähäkki -kammo.

Ainahan ne ovat ällöttäneet, mutta eivät koskaan ahdistaneet! Yksi syy -näin kuukausi takaperin aivan sairaan painajaisen, missä harmaa, melko iso hämähäkki oli laskeutumassa suoraan päälleni.

Mitä vittua?

Säpsähdin samantien hereille, olin säntäämässä jo pois sängystä, kunnes poikaystäväni alkoi rauhoittelemaan mua. Rimpuilin irti, enkä hetkeen tullut takaisin. No, ei huoneessani tietenkään mitään todellista hämppyä ollut, mutta aivan liian realistinen painajainen mun pienelle mielelleni!

3.

Vihaan (ainakin über raakoja) kauhuleffoja ja niiden ihannoitsijoita. Tekisi mieli moraalimussuttaa täst monen kappaleen verran, mutta en jaksa.

4.

Mulla on kausia -kausia, jolloin haluaisin vain nähdä ja kokea kaiken sosiaalisuutta uhkuen, ja kausia, jolloin olen yksin, ehkä poikaystäväni kanssa korkeintaan, omiin oloihini hautautuneena.

Nyt olen aika epäsosiaalinen, kun tuntuu että aika ei riitä piirtämiseen, bloggailuun, kitaran soittamiseen, runojen kirjoitteluun ja niin edelleen. Voi, miksi tuhlaan kesäni kaikkeen itsekkääseen!

5.

Saatan olla aika lapsellinen, mutta rakastan sitä piirrettä itsessäni.

Olenhan mä saanut kuulla siitä jo ylä-asteen ensimetreiltä asti, mutta aivan kuin mua kiinnostaisi muuttua yhtään mihinkään. ”Kasva jo aikuiseksi!” -tätä on kuultu todella useasti!

6.

Mitä oudompi ja mahdottomampi vaate, sitä suuremmalla todennäköisyydellä juuri mä kiinnostun siitä. Tällä hetkellä ottaisin vaatekaappiini mielellään lyhyet ja ihonmyötäiset mustat paljettishortsit (so last season..), pörröisen karvaliivin ja psykedeelisiä printtejä!

Kuvitelkaapa vielä kaikki edellä mainitut yhdessä asussa! 

7.

Tyyliasioihin palaten, Converset ovat tylsiä tossuja, enkä pysty käsittämään, miksi ne ovat niin monen suosikkikengät! Paljon tyylikkäämpiäkin vaihtoehtoja löytyy!

Hyvä on, ne pinkit paljettiversiot ovat uskomattoman hienot! Mutta mitäs sanotte niistä likaantuneista valkoisista tai mustista, joiden kärkiin on töherretty ruutuja ja raitoja. Muistan, että tämä oli upea juttu ainakin ylä-asteella!

Postauksen kuvituksena täysin randomeita,  julkaisematta jääneitä kuvia!

Bruce Springsteen & The E Street Band @ Olympiastadion 31.7.

Todiste! EI KAMEROITA!

Epic! Keikkareportaasi ja kuvaräjäytys, varautukaa! Vaikea keksiä mitään asiallista johdatusta, kun tekisi mieli vain suoltaa ulos lukematon määrä ylistävää hehkutusta, miten legendaariselle keikalle onnistuin pääsemään.

En ole kirjoittamassa mitään arvostelua. Totean vain, että hienoa oli, ja täydet pisteet annan millä tahansa asteikolla. Juttu menee samalla tavalla kuin lukiossa, jossa kirja-arvostelua oli turha yrittää tehdä Harry Pottereista. Fanittamista on vaikea katsoa hyvällä, jos jotain asiapaskaa haetaan.

Mutta yli 4 tuntia ja yhteensä 38 kappaletta! Is this bus never gonna stop! Uskomatonta, että tälläistä pääsee kokemaan, pystyykö kukaan muu samaan?! Kiitos!

Ilme kuin ipanalla jouluaattona!

 Päivän asu kuvattuna tietysti vastavaloon, halusin valita tietysti jotain asiaankuuluvaa settiä. Tarkoitus oli imitoida Born In the USA-levyn kantta.

 Kenkäni olivat aivan kauheat klompottimet, mutta parempiakaan ei ollut tarjolla! Itse asiassa noi ovat mun työkenkäni. Hehe!

Syötiin Subwayssä ennen keikkapaikalle suunnistamista! Ne keksit subissa ovat se pääjuttu, uskokaapa se!

Mulla pisteli mahassa se kaikki jännitys.

Aina vähän ennen h-hetkeä, sitä funtsii, mitenkäs tämä ihmismassojen liikuttelu tällä kertaa luonnistuu -kenen enemmän tai vähemmän humaltuneen kaverin jalkoihin saan murjoutua vai lyökö eturivin hurmoksessaan kimpaantunut teinityttö mua niin kovaa kämmenelle, että tunto katoaa.

Kaikki sujui kuitenkin aivan helvetin hyvin! Okei, farkkushortseissa ja t-paidassa tuli niin kylmä, että käsiä oli vaikea ojentaa suoriksi, jatkuihan keikka yli puolenyön! Nyt tämä muisto vain lämmittää! 

So cool to be here!

 Saavuttiin paikalle joskus vähän ennen neljää, mikä oli juuri sopivin aika! Odottavan aika ei ollut pitkä, ja lämppärikin oli mitä parhain! ;D

Bruce tuli siis itse kuuden aikoihin lämmittelemään yleisöä! No Surrender kuulosti akustisenakin aivan mahtavalta!

Kului pari tuntia, kunnes kokoonpano saapui jälleen lavalle. The legendary E Street Band!

Osa kuvista on aivan surkuja, mutta tein parhaani niiden muokkaamisessa! Muuten olisitte joutuneet katsomaan vinksahtaneita kuvia, jotka kruunaisi hiusten alta pilkottava kalju tai heilahtanut käsi.

Iltaa kohti mentäessä tunnelma oli vain entistäkin intensiivisempi!

Päässä napsahti useampikin piuha poikki, kun muutama all-time-favorite biisi pärähti käyntiin! 

Because The Night kuulosti livenä paremmalta, mitä levyltä kuunneltaessa. 

Badlandsin  piano kaikuu vieläkin sävel säveleltä mun päässä! 

Kiitos! Kiitos! Kiitos! Ja tunnin encore heti perään!

Loppusanat!

Kaikki pelasi niin yksi yhteen, niin hyvin, että todellakin olin ihan monttu auki sen keikan jälkeen.

(Monttu auki -onpa älyvapaa sanonta, voi näitä kielemme helmiä!)

Vaikka olimme lavasta melko kaukana, tuntui siltä, että tällä keikalla missään ei mennyt rajoja

Bruce Springsteen kiehnäsi jatkuvasti eturivin fanien kanssa, kävipä lavalla joku naikkonen tanssimassakin!

Kaikki tuntui niin siistiltä! Mikään ei ollut ennalta-arvattavaa, (kohta käydään vaihtamassa vaatteet, ja kutsutaan uudet tanssiryhmäpojat biisin tahtiin nytkymään...voi saatana...) vaan koko keikka tuntui sellaiselta sydämelliseltä improvisaatiolta alusta loppuun! Kaikilla oli varmasti hauskaa! 

Vielä kerran: KIITOS!

___________________

-Translation-

It was the time for Bruce Springsteen & The legendary E Street Band. 

Fantastic experience! The gig lasted for over 4 hours and Bruce played 38 songs in total. That's what I call dedication with true talent!