Out on highway 9

               YES, I´m Still Alive! Mun pitäisi varmaan olla syvällä masennushelvetissä, kun kesä meni kolisten, ja opiskelupaikkaakaan ei toistaiseksi irronnut. Ei se tosin haittaa, vaan päinvastoin. Töitä riittää, ja lukiokin on enää harmaa muisto menneisyydestä. Nyt on aikaa miettiä, ja ennen kaikkea - aikaa harrastaa taiteita YH2 ja GE3 kurssikirjojen lukemisen sijasta.  Yyhh...

Onhan se vähän häveliästä hakea ensin pariin kouluun, ja muutaman kuukauden jälkeen todeta, että välivuosihan tästä onkin kääntymässä. Ehkä mulla tosin oli myös sitä kuuluisaa motivaation puutetta.

Yritä palata bloggailemaan mahdollisimman pian, koska blogit ovat kivoja ja kirjoittaminen on kivaa. Haluan tähän omaan blogitouhuuni kuitenkin enemmän särmää, vaikka tyhjästä on vaikea nyhjäistä... konkreettisesti mitäänhän ei mulle tapahdu, mutta paikallaan oleminen hetken pistää kyllä ajattelemaan.

   
Punaiset huulet ja pallolasit - ja kymmenet duckface-kuvat odottavat julkaisemistaan, vaikka pohjimmiltaan kyseinen yhdistelmä onkin lähellä sydäntäni. Mustavalkoinen raitatoppi tosin on ehkä vähän liian lame, mutta mitä pienistä kauneusvirheistä...



                                                           *LOPPUKEVENNYS*

Still Sleeping

Jatkuva väsymys. Kissani toimikoon vertauskuvana mun ja tämän blogin suhteelle.

Viimeiset kaksi viikkoa kalenteri on poikkeuksetta huutanut hoosiannaa. Työvuoroja, teatteri ensi-ilta ja toinen esitys, autokoulua ja pääsykokeisiin harjoittelemista. Kutsut tuli pienen stressaamisen jälkeen molempiin paikkoihin, eli edessä on ensi viikosta lähtien lähes viikko yhteensä perseen kuluttamista ympäri suomea.
Majotuksia pitäisi alkaa varailemaan, samoin käydä päivittämässä tota taidetarvikearsenaalia. No, parempi kuitenkin nyt kuin ensi vuonna.

Huuto.netin hedelmiä pt. 1 - 2 paria tekoripsiä, toiset otin pois jo tosta kotelosta kokeilua varten, mutta jää nähtäväksi miten dramaattista jälkeä noilla lopulta saa aikaiseksi.

Huuto.netin hedelmiä pt. 2 - Asoksen valkoiset kiilakorot käyttämättöminä 14e. Niin kesäiset. <3

 Sitten siirrytäänkin kenkävitutukseen. Noissa Asoksen kengissä korko on juuri optimaaliset 9 senttiä, mutta kun siirretään katse esimerkiksi Nelly.com:in kenkätarjontaan, niin kylläpä saa nopeasti aihetta suuttumiselle. Minkä ihmeen takia jokainen "ihana ja halpa" kenkäpari täytyy raiskata sillä 14cm tapilla. Rumaa mallia se ei pelasta -päivastoin, ja kauniin sekä innovatiivisen mallin epäkäytännöllinen ylipitkä korko pilaa täysin. Nelly loistaa tässä asiassa myös toisesta näkökulmasta katsoen -kengät, erityisesti korolliset, ovat aivan käsittämättömän epämukavia. No, ehkä tässä tapauksessa halvan hinnan on pakko kompensoida kipuja.

Juhlakenkiä etsin sekä YO-juhlaan että jatkoille, mutta tulos oli yhtä selvä kuin jääkiekon finaaliottelu. Nellyn virtuaalikenkähyllyiltä ei löytynyt yhtään kevyen keskitien edustajaa, vaan vaihtoehdot olivat joko ballerinat tai sitten pilvenpiirtäjäkorot. Baarissa ja juhlissa kuitenkin tykkään korostaa parhaita puoliani, joista yksi nyt sattuu olemaan yli 170 sentin pituus, niin lättäpohjakengät pysyvät mielummin hätävarana narikassa, eivätkä jaloissani. Liika on kuitenkin liikaa, en tahdo huojua ympäriinsä 190 senttisenä amatsoninaikkosena.

Disco Inferno

                                            Pääsiäismunista kuoriutuneet hello kittyt toivottaa teidät blogivisiitille.


Vappukuulumisia ja muutama muu kertomus.
Vappu tuli vietettyä klassisen kaavan mukaan, eli ensiksi ajattelin jäädä vaan kotiin ja ottaa rennosti alkoholiakaan sen enempää kuluttamatta, mutta kuinkas sitten kävikään. Kaveri nouti mut töidensä jälkeen, ja sitten lähdettiin puolentunnin varoitusajalla liikenteeseen. Hätävarantoa oli muutaman siiderin verran, mutta 80% viinahan sen varsinaisen siunauksen illalle antoi. Mielikuvistanne huolimatta en kuitenkaan ollut missään oksennustuubassa ja omissa maailmoissani, vaan kokonaisuudessaan ilta oli varsin onnistunut.
Vaatteetkin istuivat kerrankin olosuhteisiin nähden hyvin, sillä tajusin suosiolla jättää satiinimakkarankuoret kotiin, ja vaihtaa päälle kirppikseltä kaivetun löysän niittitopin ja harmaanmustan H&M:n trikoofarkkuhameen. Tylsää, mutta ei tällä paikkakunnalla ainakaan voi alipukeutua.


Muuten viikko on alkanut varsin rauhallisesti ja omalla painollaan, töissä olin tänään iltavuorossa ja tunnit kuluivat nopeasti, vaikka hiljaista näin maanantaisin olikin. Huomenna viimeisiä autokoulun teoriatunteja ja teatteriharjoitukset. Ensi-ilta ja muut esitykset alkavat lähestyä, toivottavasti eivät kuitenkaan osuisi juuri työvuorojeni päälle.

 

 

 "Yksityiskohtiin panostamista." Suojelusenkelitaulun ja Jack Daniels-karkkitötsän kontrasti oli liian räikeä, joten suosiolla vaihdoin noiden paikkaa huoneessani.Pölynpyyhintäoperaation voisi myös pistää aluilleen.

Suhteellisen tuoretta kuvamateriaalia. Minä puoli kymmeneltä kun tulin töistä viimein kotiin. Meikit nuhjuuntuneina ja törröttävä hammahymy. Näistä on hyvä ilta tehty.


Oon niin löytänyt Laibachin uudestaan.  Laibach- Anglia



FF-fanittamiseen kuuluu vahvasti myös Uematsun teosten silmitön ihaileminen. Phantasmagoria-Dogs on the beach

Fragments

Edelleen kipeänä. Juuri kun ensimmäiset +20-kevätpäivät ovat tännekkin vihdoin saapuneet, kylmän talven jälkeen, niin tietystihän sitä joutuu makaamaan valoisat ajat niistä-yski-päiväohjelmalla. "Vituttaa kuin pientä oravaa" -viimeisimpien päivien kuulumiset lyhyesti veljeäni lainaten. Nähtäväksi jää, missä fiiliksissä vappu menee.

Niistämisen ja yskimisen ohella olen löytänyt kuitenkin mun pitkään nukkuneen sisäisen pelinörtin. Silmä kovana oon ehtinyt kyttäämään Final Fantasy VIII- videoita ja läpipeluuta monien tuntien edestä. Ensimmäinen FF vastaavasti kulkee kätevästi kännykkässä mukana, tosin oon siinä taas jumissa. Pleikkarikin tuolla kököttäisi, mutta mun veljet on sen omaan käyttöönsä kokonaan omineet ja reippaasti poistaneet varmaan kaikki mun tallennukset. :'|

Tutustuin tässä vähän aikaa sitten television välityksellä myös korvasiileihin, ja se oli menoa se. Kaikki pehmeä ja pitkäkorvainen on luonnollisesti söpöä, ja minä jos kuka kaikesta söpöstä erityisesti pidän, mutta korvasiileistä en aikasemmin ole kuullutkaan. Tuollaisen kun joskus näkisi... (hyvä mennä sanomaan, en koskaan ole nähnyt yhtäkään siiliä, mikä tietysti harmittaa, mutta ehkä me vielä joskus kohtaamme).

Siinä oli sitten korvasiileistä kerrakseen. Mä lähden keittämään hunajateetä, jotta tämä ankara tauti joskus hellittäisi, ja pääsis enemmän kevättunnelmiin.

The Black Mages- The man with the machine gun (FFVIII)

Dear lady, can't you hear the wind blow

Toissapäiväiset kirpputoriostokset. Kukkakuosinen halterneck-mekko maksoi 2,5e ja toppi 1e. Kauheasti ei siis rahaa mennyt, vaikka täälläkin korvessa hinnat kirpputoreilla ovat alkaneet nousta uhkaavasti pääkaupunkiseudun mallin mukaisesti. Tuli esimerkiksi bongattua käytetyt kengät, joilla oli hintaa vaatimattomat 10 euroa. Eihän siinä mitään, mutta sattumalta satun omistamaan samat monot, joista aikoinaan maksoin uutena vain puolet tuosta riistohinnasta.

Lähikuvaa mekon kuvioinnista. Ei ehkä kuumin trendikuosi, mutta itse sytyin tuon mekon kokonaisvaikutelman kesäisyydelle. Myötäilevä, mutta ohut viskoosisekoitekangas ja yläosan symmetrisyyden rikkova keijuhelma kiinnittivät silmäni välittömästi. Topin olisin voinut yrittää solmia asiallisemmin, kun se kuvassa ikävästi lötköttää. Hälyyttävän lyhyt, eli ei kyllä pääse ainakaan grillausiltoina päälle.


Varsinaista kesää odotellessa. Muutenkin mun tyyli muuttuu aina kesää kohden mentäessä, kun mukaan tulee enemmän vaaleita värejä ja keveämpiä leikkauksia. Helpompihan se on lyödä ylle joustava kesämekko kuin kireä korsetti -muista hiostavista ja tummista vaatteista puhumattakaan.



Hempeilevien kesävaatteiden vastapainoksi ja ironiaksi -mulla on nyt aivan helvetillinen flunssa. Taas joku kiertävä tauti, mutta pitihän mun lähteä pahentamaan tilannetta baariin ysäribileisiin. Krapula + flunssa yhdistelmää odotellessa...

 Ja siinähän se olisi - täydellisyyden mittoja hipova ylppärimekko Juhlapuku Bellasta. Punaista satiinia nyörityksineen ja koristehelmineen. Hinta ei kuitenkaan miellytä silmää yhtä paljon. 200 euroa saattaa jollekkin olla pieni summa, kun kyseessä on kuitenkin kovan työn once-in-a lifetime -juhlat, mutta itse taidan kuitenkin siirtyä siihen alkuperäiseen, halvempaan vaihtoehtoon. Sekin tosin on punainen ja kellohelmainen ihanuus.

Concrete agony Kreuzberg

Terppa taas! Ehtii hyvin päivitellä, kun muut lukee pääsykokeisiin, ja itse vaan roikun koneen äärellä. Pääsykokeista muutenkin puheen ollen, yhtäkään kutsua ei ole tullut, mikä todellakin alkaa jo kuumotella. Olisihan se ihan reilua päästä edes yrittämään.

 Toisaalta, ei yksi välivuosi voi olla niin suuri häpeä, vaikka hävyttömän kunnianhimoinen välillä olenkin. En usko, että täälläkään on yhtäkään, jota ei ottaisi se yhtään päähän, että kaverit karkaa muualle opiskelemaan, ja itse jää vuodeksi paikoilleen pyörimään.

Viihtynyt kuitenkin olen, vaikka koulunkäynti ei enää olekaan ollut osa mun päivittäisiä juttuja. Niin, jos totta tosiaan puhutaan, jo pelkkä sana "lukio" saa aikaan ahdistumista. Päivääkään en siellä enää viettäisi. Kilpailua, kilpailua ja ärsyttäviä, kasvottomia ihmisiä, jotka kurssin päättymisen jälkeen unohtaa sille tielleen.
Ja kun lukion taakka vihdoin romahti harteilta, ei sekään mitenkään helppoa ollut.


Mutta kaikki valittaminen loppuu aikanaan! Sain jännän postausidean, eli pistämpä tulemaan tästä mielestäni mainitsemisen arvoisia levynkansia, asuuhan meissä kaikissa pieni graafikko:

Tämä levy täyttää kaikki odotukseni. Hyvää säveltäjäntyötä kauniissa kansissa. Uusin suosikki.

Art Nouveau- vaikutteet. Erilaista jälkeä, joka tulee huomatuksi.

 

 Mustavalkoisuus. Toimii myös lähes aina.

Menneet vuosikymmenet. Levynkansissakin ihan eri meininki.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Paljon kivempia ja monipuolisempia kuin minimalistiset tekstiläntit -ainakin useimmiten.

Black Magic & Artillery

Kaveri räpsi musta muutaman kuvan eilen:

Cheap whore- look, ja tähän oon tyytyväinen. En yritä kehua tyyliäni naiselliseksi tai näyttäväksi, mutta tästä mä joka tapauksessa tykkään. Muutama ihan mukavakin otos, mutta osassa on huomattavissa lievää zombivibaisuutta...

Sitten naaman omatoimista työntämistä linssiin. Liikkuvassa autossa camwhoreeminen ei ehkä ole homma helpoimmasta päästä.

 Käytiin kuvaamassa myös vanhalla ala-asteella, jossa ei minkäänlaista opetusta ole moniin vuosiin annettu. Heinää kasvaa koko paikka ja joitain puurakenteita siellä ainoastaan enää on. Me nyt sinne kuitenkin iskettiin, mutta voi helvetti kuinka kylmä ilta oli. Jäi kuvailut vähäiseen.

Take command

Hei, hengissä ollaan! Aika mielenkiintoinen helvetti oli ennakkotehtävien tekeminen, mutta onneksi lopulta päästiinkin vihdoin voiton puolelle. Näkisittepä ne työt! Ihan hirveitä, mutta toisaalta ei niissä aiheissakaan ollut mitään aihetta iloitsemiseen. Mun piti ottaa niistä valmiista tehtävistä valokuvia, mutta se nyt vähän jäi, koska hinkkasin niitä valmiiksi aamuviiteen asti. Lopulta vain herätäkseni väsyneenä siihen, että tuloste yhteishakulomakkeesta puuttuu, eikä sitä saanut enää mistään.  Sitten muutama  itkuahdistusromahtaminen, ja  kympiltä soitto hakutoimistoon. "Joo, me tulostetaan ne kaikki tarvittaessa, tuot vaan ennakkotehtävät" Siis helvetti, mitä elämän ironiaa. Paljon melua turhasta -kirjaimellisti, kun mun usko siihen, että tulisi edes pääsykoekutsu on melkosen haparoivaa. Olisi varmaan pitänyt hakea vaan suosiolla yliopistoon. Hahah.

Nyt kuitenkin vapaus ja kevät polttelee! Nyt voi tehdä kaikkea turhaa! Tai jos nyt ei kuitenkaan, huomenna alkaa työt, lauantaina sekä tiistaina pitkät teatteriharkat ja autokoulukin kuuluu nykyään varsin kiinteästi mun elämään. Kohta tässä tarvii jo kalenterin. No onhan mulla pian koko ensi vuosi aikaa saamattomasti löysäillä...
Still sad, koska mulla oli muutama suunnitelma viikonlopulle, ja pitäisi paria ihmistäkin ehtiä näkemään. Mutta kai mä mielummin ryydyn kuin jään rappiolle.

Kuvasaldoltaan tää postaus jää nyt köyhäksi, vaikka tiukassa oli noidenkin kuvien löytäminen weheartit:stä.
Joskus tuntuu vahvasti siltä, ettei siellä ole muuta kuin pliisuja pusukuvia ja kireisiin farkkushortseihin ahtautuneita honteloita naisia. Hentosten seurustelukuvien sijaan tää kuva sai kuitenkin hymyn heilahtamaan munkin nuhjuuntuneelle naamalle:
 

Aika badassie. Toi muija on varmaan joku Avril Lavignen karmeimpien lookkien ja Skinsin Effyn risteytys. Huhhuh on mullakin joo tylsää.


Miten voikaan enempää kahdehtia tota lauluääntä! :
Eleanoora Rosenholm - Ambulanssikuskitar


The whitest boy alive - Burning

hello Heart Surgeon!

Kesäloma on nyt teoriassa alkanut, joten ehdittiimpä poikaystävän kanssa käydä helsinkireissulla. Pikkaisen shoppailtiin ja zoomailtiin Kaksin Karkuteillä 3D:nä. Pientä animevibaisuutta oli ilmassa, mutta muuten tykkäsin kovasti! Paljon söpöjä elukoita ja karkkivärejä. En myöskään ymmärrä jatkuvaa valitusta dubbauksista: mun mielestä suora puhe istuu animaatioleffaan paljon paremmin kuin alhaalla pyörivät, mustavalkoset tekstipalkit. Tosin käsitän, jos jollekkin on jäänyt traumat esim. Digimonin alkujaksoista Suomessa silloin joskus 2000-luvun alussa.

Pikkushoppailut jäivät nimensä mukaisesti pieniksi... Mulla oli mukana H&M:n lahjakortti, jolla ostokseni sitten suurimmaksi osaksi maksoin. Kaksi pakettia hiuskukkia ja helmirannerenkaita. Ostin myös mustan, puuvillaisen hiuspannan, johon mulla on suunnitelmissa kiinnittää sitten noita koristekukkia. Jos sitä vaan oppisi tekemään hyvällä tavalla siistin ja pöyhkeän nutturan -eikä pelkästään mitä tahansa niskapallonutturaa, vaan tälläisen beehiven.

Kengät, jotka väärän koon takia piti jättää kaupan hyllylle kököttämään. Tuskanvihlaisua ei kuitenkaan tullut, sillä mitä noista nyt voisi sanoa... epäkäytännölliset -ja kolhitut. Kuumottelee hermoja ne ihmiset, joille ei ole selvää, että jos jotain pudottaa tai tönäisee olisi kohteliaisuuden nimissä hyvää käytöstä ja käytännöllistä nostaa ne tiputtamat riepunsa.  Empatiat niille työntekijöille, jotka ne pahoinpidellyt vaatteet joutuvat keräämään, puhdistamisesta puhumattakaan. Vähemmästäkin herää ajatuksia, että näinkö halpaa tavaraa todella haluan ostaa.

Nopea lounastaminen Forumissa ennen dösään kiirehtimistä. Teatteriharkoissa piti olla 19.30, mikä sitten oli aivan oma lukunsa. Mä tosiaan olen teatterissa viimeistä vuotta, sillä vuoden päästä mua toivottavasti ei kyseisellä paikkakunnalla enää kauheasti nähdä. Mutta viimeistä vuotta tosiaan vietiin myös lukiossa, minkä takia ehdin aika nihkeästi harjoituksiin. Lopputulos olikin todella kiltti, sillä tyyppi, jota mä en näiden vuosien aikana ole erityisemmin oppinut arvostamaan, ehti viime harkoissa sitten vetämään yhden mun rooleista itselleen. Hei, tää kuulostaa kamalalta -ja aivan helvetin teiniltä. Mutta kohtuus kaikessa, varsinkin kun nyt viimesenä vuotena yritän panostaa enemmän. Näytteleminen on hienoa, ja poikkeuksellisesti mua ei lavalla jännitä yhtään roolin takia. Mutta nyt, mun yrittäminen ja roolit vedettiin vessasta reippain mielin alas. Jees.

Soul Love

                                            (tyhmä skeitti pilaa koko hienon kuvan >.> weheartit: freedom)

                Perjantaina kello 15.01 koitti vapaus. Aikani Suomen politiikkaa pohdittuani oli kyllä helpottava fiilis palauttaa paperit opettajalle, ja haistatella hyvästit kolmevuotiselle tuskantaipaleelleni lukiossa. Työ tekee vapaaksi, ja sitä rataa. Illalla tuli sitten otettua lasillinen, jos toinenkin, punkkua ja lonkeroa.

                             Sunnuntain satunnaistuherteluja. Ennakkotehtävätkin voisi aloittaa,
                              jos vaikka syksyllä olisi sitten taas opiskelija.

Vikkevakke. <3 Pieni elämänfilosofikissani kurkkaili hetken aikaa ulos, mutta päätyi sitten nukkumaan loppupäiväksi. Onnelliselta se kuitenkin näytti, aika Aristoteles.

Kuukauden shoppailuja -mistä muualta kuin Tarjoustalosta. Ei ole yhtään syntistä tykätä Hello Kittystä ja vesimelonista. Lisäksi TARVEHANKINTA, sillä edellinen plekurasia oli ihan töhritty täyteen.

                                                         Eppuuu. Pöllööö. JEE-jeejee.


Lopuksi pari biisiä ja runo, joka mun on hävyttömästi pitänyt jo kauan kopsata tänne :

Tuhkaa

Tuhkaa on maanantai
tuhkaa on tiistai
tuhkaa on keskiviikko, torstai

Perjantaina pieni liekki
sisälläni syttyy
Lauantaina kaadan bensaa siihen

sunnuntaina herään raunioilta

ja tuhkaa on taas maanantai

                                                                                           Mikko Malm, aukea.net


Aika random tähän, mutta paras silti.


David Bowie - Soul Love


Sensuuri - Goodnight NYC

All the little things that matter

Päivitän tässä nopeasti, kun viime iltana tuli otettua muutamia kuvia:

Aloitetaampa...yksi ilta löysin yllä olevan piirrustuksen mun luonnosvihon välistä, ja aloin miettimään, että mikä/mistä tää on... No, tulin siihen tulokseen, että yhdellä lukion kuviskurssilla piti tehdä viivasotkua paperille, ja alkaa hahmottamaan sieltä jotain kuvioita yms.. Tulihan sitä löydettyä, mutta osittain jäi etsiminen kesken.(Ihan mielenkiintoisia "löytöjä").

Olipa kerran tiistai -ja mun ja miun mussun vuosipäivä. Käytiin kahvilla, ja vastustettiin kirjotusten vapaa-ajan kontrollointia, eli pitkästä aikaa olimme koko illan yhdessä. Koulun loppuessa tehdään kyllä vielä jotain hehkeämpää!

Illalla otin sitten myös kuvia, kun kerrankin olin jaksanut laittautua edes vähän. Kokeilin Max Factorin uutta luomivärikynää, jonka tilasin Nelly.comista. Lopputulos ihanan kimalteleva, ja rajauskynäkin tarttui paremmin.
Tuntien kuluessa meikki kuitenkin kärsi, koska mitään pohjusta ei ollut alla, eikä kyseisen luomivärin koostumuskaan kaikista kehuttavinta ollut.

Tähän mennessä kirjoitukset ovat menneet suht. ookoosti, mutta äikän esseekoe jäi ehkä vähän kaivertamaan. Aiheita oli presidentistä leppoisaan elämiseen, mutta tulipa sitten mentyä sieltä, missä aita ei todellakaan ollut matalimmalla... kirjoitin valmiin otsikon pohjalta taiteesta tiennäyttäjänä. Hyvä ja lupaava aihe oli, mutta jäi sellanen kutina, että kirjoitin liian huolettomasti kielioppia raiskaten. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että esseestäni tuli kuitenkin tyyliltään/sävyltään enemmän kaunokirjallinen kuin yleensä esimerkiksi aineiston pohjalta kirjoittaessa. Jos olisin tarttunut vaikka siihen presidenttitehtävään, niin tuloksena olisi ollut varmasti hajottavan tylsä reealivastaus.

                                         Parempaa pusuilukuvaa odotellessa löytyi tälläinen. <3

Kyllä, tästä postauksesta tuli aika pärstäpainotteinen, mutta webcamissakin on oma ihanuutensa.