Dear lady, can't you hear the wind blow

Toissapäiväiset kirpputoriostokset. Kukkakuosinen halterneck-mekko maksoi 2,5e ja toppi 1e. Kauheasti ei siis rahaa mennyt, vaikka täälläkin korvessa hinnat kirpputoreilla ovat alkaneet nousta uhkaavasti pääkaupunkiseudun mallin mukaisesti. Tuli esimerkiksi bongattua käytetyt kengät, joilla oli hintaa vaatimattomat 10 euroa. Eihän siinä mitään, mutta sattumalta satun omistamaan samat monot, joista aikoinaan maksoin uutena vain puolet tuosta riistohinnasta.

Lähikuvaa mekon kuvioinnista. Ei ehkä kuumin trendikuosi, mutta itse sytyin tuon mekon kokonaisvaikutelman kesäisyydelle. Myötäilevä, mutta ohut viskoosisekoitekangas ja yläosan symmetrisyyden rikkova keijuhelma kiinnittivät silmäni välittömästi. Topin olisin voinut yrittää solmia asiallisemmin, kun se kuvassa ikävästi lötköttää. Hälyyttävän lyhyt, eli ei kyllä pääse ainakaan grillausiltoina päälle.


Varsinaista kesää odotellessa. Muutenkin mun tyyli muuttuu aina kesää kohden mentäessä, kun mukaan tulee enemmän vaaleita värejä ja keveämpiä leikkauksia. Helpompihan se on lyödä ylle joustava kesämekko kuin kireä korsetti -muista hiostavista ja tummista vaatteista puhumattakaan.



Hempeilevien kesävaatteiden vastapainoksi ja ironiaksi -mulla on nyt aivan helvetillinen flunssa. Taas joku kiertävä tauti, mutta pitihän mun lähteä pahentamaan tilannetta baariin ysäribileisiin. Krapula + flunssa yhdistelmää odotellessa...

 Ja siinähän se olisi - täydellisyyden mittoja hipova ylppärimekko Juhlapuku Bellasta. Punaista satiinia nyörityksineen ja koristehelmineen. Hinta ei kuitenkaan miellytä silmää yhtä paljon. 200 euroa saattaa jollekkin olla pieni summa, kun kyseessä on kuitenkin kovan työn once-in-a lifetime -juhlat, mutta itse taidan kuitenkin siirtyä siihen alkuperäiseen, halvempaan vaihtoehtoon. Sekin tosin on punainen ja kellohelmainen ihanuus.