Tuesday, February 7, 2012

It´s such a perfect day

Pakkelipylly.

what is it that calls to us?
why must we pray screaming?
why must not death be redefined?
we shut our eyes we stretch out our arms

and whirl on a pane of glass
oh god I fell for you .

an afixiation a fix on anything the line of life the limb of a tree

oh god I fell for you .

the hands of he and the promise that she is blessed among women.
oh god I fell for you .

Patti Smith -Dancing barefoot



En oikein tiedä mitä tehdä. Lauantain laiha krapula, ja edessä yli 30 tuntia töitä. Edessä kaikki yhteishaut ja pääsykokeet, joissa pitäisi tehdä historiaa.
Saa nähdä miten käy. Miten työvuorotkin menee, onko niiden muutaman abin yo-kokeet mun ammatinhakua tärkeämpiä. Ainoa lohtu onkin enää tämä hetki, 8. helmikuuta, jolloin pahin stressi on vielä edessäpäin.



Aamupäivästä, meikittä, ja hiuksetkin kampaamatta.


Cut the crap already, mä kuitenkin jaksan elää mun tavoitteilleni, yritetään sitten uudestaan kerta toisensa jälkeen. Mun yksi ahdistavimmista peloista on kuitenkin vain se sama vuorotyö, jossa omien päätöksieni sijasta, elämänrytmin määrää työaikalistat ja yksinkertaiset duunirutiinit.

Kunpa en vain vaatisi liikaa, kunpa tavoitteeni eivät olisi täysin turhia. Olen pohjimmiltani kuitenkin realisti, minkä takia unelmien ja tavoitteiden punnitseminen on ollut mulle aina yhtä vaikeaa.



                                                        ______________________



Vanha kuva vanhasta maalauksesta. Idea ei ihan riittänyt viimeistelyyn asti, minkä takia värit on vähän rujot eri puolin maalausta. Lampun valokaan ei oikein suostunut yhteistyöhön, mistä johtuu kuvan mustavalkoisuus.



  Ääriviivapiirros tekovaiheessa. Toi niskan paksuus saa mut ärsyyntymään, eikä kuvakulmakaan yhtään enempää imartele.

No comments:

Post a Comment