A Man who sold the World

Säästän teidät eeppisiltä vuodatuksilta, mutta esittelen viime viikon vaatehankintani (ei sillä että hirveä shoppailija todella olisin, mutta mitä sitä aina pihistämäänkään) :

Nätti, mutta lyhyt mekko. Kaunis ja viimeistelty leikkaus kuitenkin kompensoivat. Hintakaan ei huimannut -pienen alennusodottelun jälkeen hinta oli reippaasti tippunut yli puolet alkuperäisestä.

Ylempi koru nimipäivälahja äidiltäni.Alempi pitkän pohdinnan vaatinut ostos. Päädyin kuitenkin kassalle, kun tollaista rukousnauhan (fact right?) näköistä korua oon kauan etsinyt. Onhan toi  kaikessa blingeydessään ja kitschmäisyydessään himppasen mauton, mutta pitäähän sitä välillä repäistä...

Vihdoin ja viimein - tarpeeksi laadukkaat ja oikeansävyiset nahkalegginssit. Legginssejä oon aina vierastanu, syynä se että jalat tuntuu niissä pulleammilta kuin sukkahousuissa ja karmeimmat tyylimokat poikkeuksetta nykypäivänä liittyvät legginsseihin. Loppualennusmyynneistä nämäkin.

Poikaystäväni kirpputorilöytö (en ollut edes mukana). :D En osaa sanoa, onko toi nyt alusvaatekorsetti vai mikä viritelmä, mutta tuubitopin kanssa ajattelin käyttää. Takana myös kaunis nyöritys, mutta erityisesti noi etupuolen lukemattomat hakaset sykähdyttää mua.

                                      

Lopuksi kolmen kuvan kiva kevennys. Noi tarrat sain pikkuveljeltäni, joka puolestaan oli saanut ne joltain kaveriltaan. Tyylikkäitä tarroja, vaikka alun perin ovat jonkun mainoksen mukana tulleet..

                                               


                                                             
                                       

Go with the Picture Flow

 

Nyt kävi sitten niin, että mulla ei ole mitään erityisen painoarvoista sanottavaa (heheeh), mutta silti pakottava tarve päästä jotain tänne laittamaan! Joten eiköhän viedä tämänkin blogin kuvapostausneitsyys. Nää kuvat kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, eli aloitetaan :

 Joitain vanhoja piirrustuksia, jotka postaan nyt tähän, sillä en niille parempaakaan kohtaloa keksi.

Kauhea. Joskus ysiluokalla oli tehtävänä kopioida omat kasvot paperille peilin kautta, mutta en mä toivottavasti kuitenkaan noin sarjamurhaajamaiselta näyttänyt. Varsin viehkeä hullunkiilto noissa silmissä.

  

Mun suosikkikirja! Rempseät 300 sivua 70-luvun suomipunkin vaiheista. Lähes kokonaan olen ton lukenut, ja aidompaa teosta saa etsiä. "Jokainen oppii soittamaan ja jokaisella on oikeus soittaa vaikka ei oppisikaan".

Ylläolevan kirjan olen lukenu kiertelemättä ainakin kolme kertaa. Tossa on se olennainen, mitä oikeeseen elämänkatsomukseen ja asenteeseen voi tarvita. 

Viimeisenä- mutta ei vähäisimpänä! Yksi mun suosikkikenkäpareista ja nätti rykelmä rannekoruja, joita yleensä käytän.

Angel Hands & Hungry Heart

 

 Mun piti koota tästä kuluneesta viikosta todellinen minieepos tän blogin takia, mutta aika nollille sanoissa jäätiin. Hiljaiselossa tää alkanut vuosi onkin mennyt... mahdollisuuksiahan olisi vaikka muille jakaa, mutta ei vaan tee mieli lähteä mihinkään- tai kyllähän sitä tekisi, mutta laiskuus ja elämäntilanne on kaikkea irtiottoa vastaan. Eli kiinni ollaan opiskelussa, kun viimeistään maaliskuuhun mennessä pitäisi päässä olla taas vaihteeksi reippaat tuhat sivua tietoa, ja ottaa jotain omaa vastuuta elämästään. Vuodest on kulunut vasta 15 vaivasta päivää, mutta silti mua stressityttää liikaa kaikki mitä pitäisi saada aikaan. Ei helvetti, pitäisi selvitä ylppäreistä, napata opiskelupaikka, ja miksei kesätyökin. Ja tietty pitäs muuttaa pois. Onnea niille, jotka pystyy suhtautumaan samanlaiseen työmäärään positiivisesti. Mä oon varmaa yhtä raunioina kuin Saksa toisen maailmansodan jälkeen 8--D, jos kaikki tietysti sujuukin yhtä odotetun huonosti.

 

Mutta eletään päivä kerrallaan, vaikka huominen ei mitenkään merkittävän parempi olisikaan. Tänään olisi pieni potentiaalinen mahdollisuus painella vaikka baareilemaan, mutta saa nähdä jaksaako sitä edes meikkipussille raahautua, eikä kauheesti olisi halua enempää baarin tai Alkon kassaan sijottaa.

.

                                         Pisteet ja propsit sille, joka arvaa mikä mun laukussa asuu.

Tähän sopivaan saumaan luettelenkin sitten saman tien kaikki pienet, ja miksei suuremmatkin asiat, jotka mua ovat jollain tavalla tän viikon aikana rasittaneet. En voi vastustaa, eikä pientä valittamista kukaan tietenkään pistä pahakseen, joten here we go:

1. Pituus ja sukkahousut eivät ikinä osu yksi yhteen. Lähes poikkeuksetta koko on aina väärä. Estetiikan kaikkia lakeja myötäillen haarakiila roikkuu polvissa, ja ylösnykimisestä seurauksena on viehättävästi purkautuva reikä. Kertakäyttötavaraa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

2. Ajokortti. Mun ikuinen periaate on : tykkään olla kyydissä, mutta en ajaa. Nyt tähän olisi pian tulossa välttämätön muutos. Lisäksi pitäisi jostain lohkaista vielä enemmän aikaa taas sellaiselle, mikä ei kiinnosta yhtään.

3. Liian provosoivat (muoti/vaate)mainokset. Vanha juttu, mutta tietysti näitä ilmestyy lisää kuin sieniä sateella. Benetton- ja American Apparel -farssit on kaikilla varmaan edelleen muistissa. Mutta hieno ilmiöhän se on, että paljas iho vie kuvasta enemmän pinta-alaa kuin itse vaate, olivat mallit kuinka inhimillisen näköisiä tahansa. 
   
   
   
   
    
   Huomaa myös puuvillan ekoystävällisyys. Kuvan lähde.

4. Lukio. Tähän klassikkoon on hyvä lopettaa. Koulupäivät mennään reippaasti “siedä- tai itke ja siedä”- mentaliteetilla. Mä en mitenkään halveksu opiskelemisen merkittävyyttä ja vaikutusta elämään, mutta hyvät puolet ovat laskettavissa helposti yhden käden sormilla, koska ne vastaavat huonot puolet ovat aika painavia, sillä itse esimerkiksi inhoan liikaa kilpailua, varsinkin tärkeistä asioista. 
   
    

Revival of a Tender Experience -Introduction

 

No, muita mutkitta suoraan asiaan.

Oman blogin perustaminen on ollut mulla jo pitkään haaveena, mutta aina jokin este on tietty osunut tielle, etten aikaisemmin ole päässyt mitään blogspot-osoitteita naputtelemaan. Tosin itse aikaakin suurempi haaste oli itseni kokoaminen tätä blogin kasaamista varten, minussa kun valitettavasti asuu myös pieni itsekriittinen riiviö, enkä internetin ihmemaahan ole aikasemmin yhtään pienisanaistakaan viestiä kirjoitellut. Okei pientä liioittelun makua edeltävässä lauseessa tais olla... Mutta nähtäväksi jää, miten tämä lähtee näistä lähtökohdista kelaamaan. Ulkoasun eteen tuli nähtyä vaivaa, himppasen perfektionistin luonnetta kun löytyy, joten toivottavasti tää ei monien muiden kokeilujen tavoin ihan ensimetreille hyydy. No, aloittamiseen kuuluu aina omat ongelmansa.

 

Kadulla jos muhun törmää ni olen pitkä (173cm + korkokenkähulluuden tuomat lisäsentit) ja punatukkainen. Tyyli on ihan päivän fiiliksistä kiinni, eli eiköhän arkisina kasin aamuina mennä ihan peruspätevällä neule & farkut- yhdistelmällä, vaikka mullakin on tapana vilkasta useammankin kerran peilistä ennen kuin minnekkään suuntaan. Tarkempia tyylikuvauksia en edes yritä kehitellä, mutta kyllä erilaisten asuviritelmien suunnitteleminen on pinnallisuutensakin lisäksi ihan luovaa ja palkitsevaa puuhaa.

Harmittavan yleisten ulkonäkökriisien ohella minulla on kuitenkin myös muita harrastuksia. En voisi kuvitella itselleni mitenkään arvokkaanoloista elämää, jos jokapäiväiseen tallaamiseeni ei kuuluisi musiikki tai piirtäminen. Oman värinsä tuovat myös ystäväni, kissani ja poikaystävä. Aika on tosin monesti kortilla, kun mukaan lasketaan vielä viimeiset kuukaudet ankaraa lukio-opiskelua. Lukion jälkeen olisi tarkoitus suunnata etsimään huomattavasti parempaa elämänlaatua, toisaalta vähän isompaa luokkaa olevat muutokset aina saavat kuitenkin hermostuneeksi. Mutta toivottavasti en kuitenkaan koulusta suoraan kortistoon kulje, vaikka jo valmiiksi ylikansoitetulle viestintä-alalle näillä näkymin olisin suuntaamassa. No, eihän oppi ikinä ojaan kaada. Ehehh.

Muusta mun ajatuksen- ja ajankulusta varmasti lisää postausmäärien kasvaessa. Pysykää mukana!

Laura