Fragments

Edelleen kipeänä. Juuri kun ensimmäiset +20-kevätpäivät ovat tännekkin vihdoin saapuneet, kylmän talven jälkeen, niin tietystihän sitä joutuu makaamaan valoisat ajat niistä-yski-päiväohjelmalla. "Vituttaa kuin pientä oravaa" -viimeisimpien päivien kuulumiset lyhyesti veljeäni lainaten. Nähtäväksi jää, missä fiiliksissä vappu menee.

Niistämisen ja yskimisen ohella olen löytänyt kuitenkin mun pitkään nukkuneen sisäisen pelinörtin. Silmä kovana oon ehtinyt kyttäämään Final Fantasy VIII- videoita ja läpipeluuta monien tuntien edestä. Ensimmäinen FF vastaavasti kulkee kätevästi kännykkässä mukana, tosin oon siinä taas jumissa. Pleikkarikin tuolla kököttäisi, mutta mun veljet on sen omaan käyttöönsä kokonaan omineet ja reippaasti poistaneet varmaan kaikki mun tallennukset. :'|

Tutustuin tässä vähän aikaa sitten television välityksellä myös korvasiileihin, ja se oli menoa se. Kaikki pehmeä ja pitkäkorvainen on luonnollisesti söpöä, ja minä jos kuka kaikesta söpöstä erityisesti pidän, mutta korvasiileistä en aikasemmin ole kuullutkaan. Tuollaisen kun joskus näkisi... (hyvä mennä sanomaan, en koskaan ole nähnyt yhtäkään siiliä, mikä tietysti harmittaa, mutta ehkä me vielä joskus kohtaamme).

Siinä oli sitten korvasiileistä kerrakseen. Mä lähden keittämään hunajateetä, jotta tämä ankara tauti joskus hellittäisi, ja pääsis enemmän kevättunnelmiin.

The Black Mages- The man with the machine gun (FFVIII)

Dear lady, can't you hear the wind blow

Toissapäiväiset kirpputoriostokset. Kukkakuosinen halterneck-mekko maksoi 2,5e ja toppi 1e. Kauheasti ei siis rahaa mennyt, vaikka täälläkin korvessa hinnat kirpputoreilla ovat alkaneet nousta uhkaavasti pääkaupunkiseudun mallin mukaisesti. Tuli esimerkiksi bongattua käytetyt kengät, joilla oli hintaa vaatimattomat 10 euroa. Eihän siinä mitään, mutta sattumalta satun omistamaan samat monot, joista aikoinaan maksoin uutena vain puolet tuosta riistohinnasta.

Lähikuvaa mekon kuvioinnista. Ei ehkä kuumin trendikuosi, mutta itse sytyin tuon mekon kokonaisvaikutelman kesäisyydelle. Myötäilevä, mutta ohut viskoosisekoitekangas ja yläosan symmetrisyyden rikkova keijuhelma kiinnittivät silmäni välittömästi. Topin olisin voinut yrittää solmia asiallisemmin, kun se kuvassa ikävästi lötköttää. Hälyyttävän lyhyt, eli ei kyllä pääse ainakaan grillausiltoina päälle.


Varsinaista kesää odotellessa. Muutenkin mun tyyli muuttuu aina kesää kohden mentäessä, kun mukaan tulee enemmän vaaleita värejä ja keveämpiä leikkauksia. Helpompihan se on lyödä ylle joustava kesämekko kuin kireä korsetti -muista hiostavista ja tummista vaatteista puhumattakaan.



Hempeilevien kesävaatteiden vastapainoksi ja ironiaksi -mulla on nyt aivan helvetillinen flunssa. Taas joku kiertävä tauti, mutta pitihän mun lähteä pahentamaan tilannetta baariin ysäribileisiin. Krapula + flunssa yhdistelmää odotellessa...

 Ja siinähän se olisi - täydellisyyden mittoja hipova ylppärimekko Juhlapuku Bellasta. Punaista satiinia nyörityksineen ja koristehelmineen. Hinta ei kuitenkaan miellytä silmää yhtä paljon. 200 euroa saattaa jollekkin olla pieni summa, kun kyseessä on kuitenkin kovan työn once-in-a lifetime -juhlat, mutta itse taidan kuitenkin siirtyä siihen alkuperäiseen, halvempaan vaihtoehtoon. Sekin tosin on punainen ja kellohelmainen ihanuus.

Concrete agony Kreuzberg

Terppa taas! Ehtii hyvin päivitellä, kun muut lukee pääsykokeisiin, ja itse vaan roikun koneen äärellä. Pääsykokeista muutenkin puheen ollen, yhtäkään kutsua ei ole tullut, mikä todellakin alkaa jo kuumotella. Olisihan se ihan reilua päästä edes yrittämään.

 Toisaalta, ei yksi välivuosi voi olla niin suuri häpeä, vaikka hävyttömän kunnianhimoinen välillä olenkin. En usko, että täälläkään on yhtäkään, jota ei ottaisi se yhtään päähän, että kaverit karkaa muualle opiskelemaan, ja itse jää vuodeksi paikoilleen pyörimään.

Viihtynyt kuitenkin olen, vaikka koulunkäynti ei enää olekaan ollut osa mun päivittäisiä juttuja. Niin, jos totta tosiaan puhutaan, jo pelkkä sana "lukio" saa aikaan ahdistumista. Päivääkään en siellä enää viettäisi. Kilpailua, kilpailua ja ärsyttäviä, kasvottomia ihmisiä, jotka kurssin päättymisen jälkeen unohtaa sille tielleen.
Ja kun lukion taakka vihdoin romahti harteilta, ei sekään mitenkään helppoa ollut.


Mutta kaikki valittaminen loppuu aikanaan! Sain jännän postausidean, eli pistämpä tulemaan tästä mielestäni mainitsemisen arvoisia levynkansia, asuuhan meissä kaikissa pieni graafikko:

Tämä levy täyttää kaikki odotukseni. Hyvää säveltäjäntyötä kauniissa kansissa. Uusin suosikki.

Art Nouveau- vaikutteet. Erilaista jälkeä, joka tulee huomatuksi.

 

 Mustavalkoisuus. Toimii myös lähes aina.

Menneet vuosikymmenet. Levynkansissakin ihan eri meininki.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Paljon kivempia ja monipuolisempia kuin minimalistiset tekstiläntit -ainakin useimmiten.

Black Magic & Artillery

Kaveri räpsi musta muutaman kuvan eilen:

Cheap whore- look, ja tähän oon tyytyväinen. En yritä kehua tyyliäni naiselliseksi tai näyttäväksi, mutta tästä mä joka tapauksessa tykkään. Muutama ihan mukavakin otos, mutta osassa on huomattavissa lievää zombivibaisuutta...

Sitten naaman omatoimista työntämistä linssiin. Liikkuvassa autossa camwhoreeminen ei ehkä ole homma helpoimmasta päästä.

 Käytiin kuvaamassa myös vanhalla ala-asteella, jossa ei minkäänlaista opetusta ole moniin vuosiin annettu. Heinää kasvaa koko paikka ja joitain puurakenteita siellä ainoastaan enää on. Me nyt sinne kuitenkin iskettiin, mutta voi helvetti kuinka kylmä ilta oli. Jäi kuvailut vähäiseen.

Take command

Hei, hengissä ollaan! Aika mielenkiintoinen helvetti oli ennakkotehtävien tekeminen, mutta onneksi lopulta päästiinkin vihdoin voiton puolelle. Näkisittepä ne työt! Ihan hirveitä, mutta toisaalta ei niissä aiheissakaan ollut mitään aihetta iloitsemiseen. Mun piti ottaa niistä valmiista tehtävistä valokuvia, mutta se nyt vähän jäi, koska hinkkasin niitä valmiiksi aamuviiteen asti. Lopulta vain herätäkseni väsyneenä siihen, että tuloste yhteishakulomakkeesta puuttuu, eikä sitä saanut enää mistään.  Sitten muutama  itkuahdistusromahtaminen, ja  kympiltä soitto hakutoimistoon. "Joo, me tulostetaan ne kaikki tarvittaessa, tuot vaan ennakkotehtävät" Siis helvetti, mitä elämän ironiaa. Paljon melua turhasta -kirjaimellisti, kun mun usko siihen, että tulisi edes pääsykoekutsu on melkosen haparoivaa. Olisi varmaan pitänyt hakea vaan suosiolla yliopistoon. Hahah.

Nyt kuitenkin vapaus ja kevät polttelee! Nyt voi tehdä kaikkea turhaa! Tai jos nyt ei kuitenkaan, huomenna alkaa työt, lauantaina sekä tiistaina pitkät teatteriharkat ja autokoulukin kuuluu nykyään varsin kiinteästi mun elämään. Kohta tässä tarvii jo kalenterin. No onhan mulla pian koko ensi vuosi aikaa saamattomasti löysäillä...
Still sad, koska mulla oli muutama suunnitelma viikonlopulle, ja pitäisi paria ihmistäkin ehtiä näkemään. Mutta kai mä mielummin ryydyn kuin jään rappiolle.

Kuvasaldoltaan tää postaus jää nyt köyhäksi, vaikka tiukassa oli noidenkin kuvien löytäminen weheartit:stä.
Joskus tuntuu vahvasti siltä, ettei siellä ole muuta kuin pliisuja pusukuvia ja kireisiin farkkushortseihin ahtautuneita honteloita naisia. Hentosten seurustelukuvien sijaan tää kuva sai kuitenkin hymyn heilahtamaan munkin nuhjuuntuneelle naamalle:
 

Aika badassie. Toi muija on varmaan joku Avril Lavignen karmeimpien lookkien ja Skinsin Effyn risteytys. Huhhuh on mullakin joo tylsää.


Miten voikaan enempää kahdehtia tota lauluääntä! :
Eleanoora Rosenholm - Ambulanssikuskitar


The whitest boy alive - Burning