Toisaalta, ei yksi välivuosi voi olla niin suuri häpeä, vaikka hävyttömän kunnianhimoinen välillä olenkin. En usko, että täälläkään on yhtäkään, jota ei ottaisi se yhtään päähän, että kaverit karkaa muualle opiskelemaan, ja itse jää vuodeksi paikoilleen pyörimään.
Viihtynyt kuitenkin olen, vaikka koulunkäynti ei enää olekaan ollut osa mun päivittäisiä juttuja. Niin, jos totta tosiaan puhutaan, jo pelkkä sana "lukio" saa aikaan ahdistumista. Päivääkään en siellä enää viettäisi. Kilpailua, kilpailua ja ärsyttäviä, kasvottomia ihmisiä, jotka kurssin päättymisen jälkeen unohtaa sille tielleen.
Ja kun lukion taakka vihdoin romahti harteilta, ei sekään mitenkään helppoa ollut.
Mutta kaikki valittaminen loppuu aikanaan! Sain jännän postausidean, eli pistämpä tulemaan tästä mielestäni mainitsemisen arvoisia levynkansia, asuuhan meissä kaikissa pieni graafikko:
Tämä levy täyttää kaikki odotukseni. Hyvää säveltäjäntyötä kauniissa kansissa. Uusin suosikki.
Art Nouveau- vaikutteet. Erilaista jälkeä, joka tulee huomatuksi.
Menneet vuosikymmenet. Levynkansissakin ihan eri meininki.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Paljon kivempia ja monipuolisempia kuin minimalistiset tekstiläntit -ainakin useimmiten.
No comments:
Post a Comment