Walk this way

Elämään mahtuu niin paljon kaikkea kivaa.

Perjantaina juhlittiin kaverini mökillä kesän päättäjäisiä ja sunnuntaina käytiin katsomassa kissanpentuja! Otin niistä muutaman kuvan:

 

Niin suloisia!

Musta ja kamerasta on tullut erottamattomat, mutta vielä on matkaa siihen, että olen tyytyväinen!

Kuvaaminen on kuin musiikin tekemistä. Itse haluan oppia kärsivällisesti yhä enemmän, enkä räpeltää mitään valmiiksi tuotettua paskaa eli raiskata kameran automatiikkaa! Hieno vertaus.

 Perjantain asu. 99,999% kuvista meni aivan pieleen, eikä näissäkään mitään kehumista ole.

Toi mekko on hyvin vanha, mutta todella kaunis edelleen!

 

Tajusin, että viikkoihin en ole juuri lärvikuvia napsinut, ja puute oli heti paikattava!

 

Jos tämä ei ole vielä tullut kenellekkään selväksi – olen viihtynyt koulussa todella hyvin! Lukujärjestyksen mukaiset tunnit alkoivat tänään, ja ensimmäisenä tehtiin viivaperspektiiviharjoituksia. Mikäs sen kehittävempää!

Mutta ala-asteen traumat palasivat kuitenkin mieleeni!

Tehtävänä oli siis 3-4. luokalla tyylitellä oma nimensä jonkun perspektiivin mukaisesti. Ei älyttömästi napannut, ja koko teos meni vituilleen. Harmitti.

Sain sitten sen opettajan kaikki vihat niskoilleni! Ei kiinnosta, miten toisessa koulussa joku tyttö on onnistunut mua paremmin, ja mikä on ongelma, että en osaa!

Uskomatonta.

Nykyään tämä on piece of cake, että siinä teille ala-asteen epäpätevät kuviksenopet!

 Tukka uudistuu tänään, punaisuutta päähän! Kiitos ja näkemiin!